Jarno Pennanen: Elokuun päivä (WSOY 1944)

0

Jarno Pennasen runokokoelma Elokuun päivä alkaa Rukouksella ja päättyy Iltahuokaukseen. Lukijaa ei tarvitse kovastikaan johdatella ymmärrykseen, että nimi viittaa vahvasti runokokoelman konstruktioon. Runot muodostavat, tosin väljästi, yhden päivän ihmiselämässä, ja vielä väljemmin yhden ihmiselämän. En kutsuisi tätä kokoelmaa miksikään all time favourite -runokokoelmakseni, sillä siinä on sellaisiakin asioita joista en niin pidä. Se on esimerkiksi liian laaja, kokoelmassa on runoja turhan paljon pysyäkseen edes joten kuten tiiviinä kokonaisuutena. Toisaalta, tematiikan huomioiden, niitä ei ehkä olekaan liikaa: sattuuhan ihmiselämäänkin vaikka minkälaisia päiviä, jotka eivät välttämättä muistuta toisiaan edes etäisesti. Mutta miksi sitten haluan kirjoittaa tänne Lukemistoon juuri tästä teoksesta?

Jarno Pennanen (s. 8.10.1906 – k. 24.7.1969) oli elämänsä aikana melkoinen moniottelija. Kulttuuriperheeseen syntynyt Pennanen oli toimittaja ja kirjailija, joka vaikutti yhteiskunnassa monin eri tavoin, mm. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana ja taiteilijajärjestö Kiilan jäsenenä. Hän oli poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen, ja joutui mielipiteidensä vuoksi Etsivä Keskuspoliisinkin kiinnostuksen kohteeksi. Jatkosodan aikana hän oli jopa vangittuna poliittisista syistä.

Jarno Pennasen historia antaa avaimia runokokoelman avaamiseksi. Ainakin se antaa huomattavasti enemmän mielenkiintoa runoja kohtaan. Teosta voi yhtäältä lukea politiikan kautta, sillä kokoelman runot lienevät osaksi syntyneet hänen vankeusaikanaan, osa sen jälkeen. Vankeusaikaa ei merkityksenä voi vähätellä; kokoelma on ilmestynyt 1944 ja Wikipedian mukaan Pennanen oli vangittuna 1943-1944.

Jumala rappaa lumella ja sateella / kävelykoppini uudestaan joka aamu.

Vaikka vankilasta kertovissa runoissa ei juurikaan “herkutella” yksityiskohdilla, niiden onnistuu silti hätkähdyttää. Lieneekö syy siinä, että jo pelkkä ajatuskin vankilaan joutumisesta poliittisten mielipiteiden vuoksi on Suomessa tänä päivänä kovin vieraalta tuntuva ajatus. Mutta niin ei ollut ennen. Selvää on, että Pennanen on tuomiota kärsiessään todella kärsinyt. Itsemurha-ajatuksiinkin kokoelmassa annetaan viitteitä:

Ääneti paljastin ranteeni, kapea se oli, / sinisuoninen. // Vaikeinta oli löytää valtimo.

Silti vankila-aikaa kuvaavat runot ovat selvästi vähemmistönä kokoelmassa. Se on osaltaan sääli, sillä jo pelkästään niistä olisi takuulla riittänyt kiintoisaksi kokonaisuudeksi. Toisaalta tällöin teokseen olisi sekoittunut pakostakin enemmän politiikkaa, ja ehkä Pennanen on halunnut pitää sen vain pienenä osana.

Vankilarunojen oheen Pennanen kirjoittaa lapsistaan. Luen heidät jonkinlaiseksi lohduksi toisaalta edessä vielä oleville vaikeuksille, ja toisaalta taakse jo jääneille koettelemuksille. Tästä Elokuun päivässä on pääosin kyse: suorasukaisesti romantisoiden Pennanen kirjoittaa yksittäisiä tuntemuksiaan esiin perheestään ja elämästään, aivan kuin jonkin tapahtuneen johdosta osaisi niitä nyt katsella erilaisin silmin. Veikkaan täksi tapahtumaksi vankila-aikaa, sen luomaa ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskuntaa kohtaan. Kun maailma jossa elää tuntuu vieraalta, vain perhe tuntuu tärkeältä.

Katso silmiini, ja iäti seuratkoot sinua / kauneimmat uneni!

Pennasen runous on Elokuun päivässäkin vapaassa mitassa. Modernistiset runot saavat seurakseen, melko yllättäenkin, myös tiukkamittaisia tanka-runoja. Ne alleviivaavat kokoelman eräänlaista yllätyksellisyyttä, kuten muutamat harkitusti ripotellut loppusoinnutkin. Yksinään kokoelma seisoo melko huojuvilla jaloilla, mutta tuntien hivenenkin Jarno Pennasen henkilöhistoriaa, ne saavat ulottuvuuksia jotka koskettavat ja jättävät jälkiä, ja joiden ansiosta kyseinen teos nousee minulle tärkeäksi sotien jälkeen julkaistuksi kokoelmaksi.

Oikeastaan yksi kysymys nousee ylitse muiden kokoelmaa lukiessa: kuinka voi olla niin, etten havaitse oikeastaan minkäänlaisia viitteitä jatkosotaan, vaikka se on ollut niin teoksen julkaisun kuin eittämättä sen kirjoittamisenkin aikaan hyvin ajankohtainen?

Vain yksi edes jollakin tapaa validi vastaus tulee mieleen, sen kaksi lahjetta: sota on ollut niin lähellä, ettei Pennanen ole halunnut siitä kirjoittaa ja/tai hänelle tapahtunut vielä henkilökohtaisempi tapahtuma on jäänyt vielä vahvemmin, päällimmäiseksi, mieleen, ettei sota ole päässyt puskemaan sen takaa teksteihin.

Advertisements

One thought on “Jarno Pennanen: Elokuun päivä (WSOY 1944)

  1. Pingback: Lukemiston toinen kirjoitus | Neonvalot

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s